Translate

maanantai 31. lokakuuta 2016

295 - Vlogi

Ihan aluksi, anteeksi hiljaisuuteni ja se etten edes ilmoittanut mitään. No asiahan meni näin että, muut taiteet kuin kirjoittaminen vei mukanaan. Nykyään maalaan, piirrän ja tatuoin, joten valokuvaus, kirjoitus ja runojen kirjoitus on jäänyt vähän sivumpaan. Kuitenkin nyt ajattelin kokeilla uudestaan vloggaamista ja ajattelin täälläkin tulla valaisemaan seuraajiani siitä. 
En kuitenkaan tule poistamaan blogiani ja varmasti vielä tännekkin rustailen aina jotain motivaation mukaan ! Mutta tosiaan en ala linkkailemaan tänne kaikkia videoitani vain tämän ekan. Blogi blogina ja vlogi vlogina. 

Kiitos !


torstai 19. marraskuuta 2015

294 - Sittenkun olen...



Tässä olen pitkään miettynyt ja luokkakaverini kanssa keskustelu aiheesta, potkaisi minut kirjoittamaan tätä juttua. Jotenkin on jännä herätä arjenkeskeltä kirjoittamaan sellaisesta asiasta, jonka joskus muutamia vuosia sitten kuvittelin ihan toisin. Tämä teksti tulee käsittelemään siis täysi-ikäisyyttä. 

Muistan älyttämön hyvin mitä abut. ylä-aste aikoina, ajattelin täysi-ikäisyydestä. Eikä tosin mikään ihme kun olenkin vasta niin nuori, ettei siitä olekkaan kun ihan muutama vuosi. Jokainen suunnilleen 14-17vuotias varmasti miettii kun mä olen täysi-ikäinen kaikki ovet aukeaa ja ns. "elämä alkaa". Tuntuu että ainakin omalla kohdallani turhan iso osa nuoruudestani meni siihen, kunka mietin että "sitten kun olen vanhempi teen sitä, tätä ja tota". Aika vaan tuntui menevän ja antoi luvan tavallaan odottaa että, elämä tosiaan alkaisi vasta vanhempana ja että vasta silloin pystyisi kunnolla kurkotella unelmia. Vaikka vanhemmat ihmiset hoki että, ei se täysi-ikäisyys ja vanheminen ole niin hauskaa kun voisi kuvitella ja vastuu sitä, vastuu tätä. Ei sitä oikeastaan ymmärtänyt kun vasta nyt, kun on täyttänyt ne saavuitukselliset ja odotetut 18vuotta.

Ja se on ihan totta, vaikka tosin mikään ei muutu siinä yhdessä yössä kun täyttää 18. Mietin myös että, ehkä ihmiset on onnistunut valita ainakin omalle kohdalleni väärät sanat. Siihen että kuinka maailma silloin muuttuu ja kuinka itseään voi toteuttaa iästään huolimatta. Nytkun näen tämän omilla silmillä, haluan kertoa omat ajatukseni asiasta ja auttaa ehkä tätä kautta jotakin nuorta nauttimaan enemmän juuri siitä iästä missä on. 

Kyllä täysi-ikäisyys avaa ovia ja tuo vastuuta. Eikä vastuu itsessään ainakaan minun kohdallani ole se mälsin asia. Vaan se kuinka kaikilla oikeasti alkaa kirjaimellisesti se oma elämä. Okei toi lause kuulostaa siltä että, ihankun sitä elämää ei olisi aikasemmin ollut. Mutta tarkoitan sillä sitä, kuinka aikaa asioiden toteuttamiselle ei vaan löydy.

Olen itse ollut aina hyvin sosiaalinen ihminen ja mulla on ollut paljon kavereita. Mutta "vanhetessa" huomaa kuinka iso määrä kavereita, tiivistyy pariin parhaaseen kaveriin ja muihin ei oikein edes pidetä yhteyttä. Kaikilla alkaa olla poikaystäviä, omiakoteja, harrastukset, koulut, työt, rahatilanteet, kissat ja koirat sun muut mitkä ohjaavat elämää ja kellottavat aikaa. Se on nykyään ihan älyttömön vaikeaa löytää ystävien kanssa yhteistä aikaa, saatikaan tehdä niitä hienoja suunnitelmia yhdessä mitä sillon ylä-aste aikoina suunniteltiin. Se haavaileva nuori joka odotti ns. elämää, teki varmaan sata kertaa enemmän kun tämä 18 vuotias minä. 

En tiedä ymmärtävätkö nuoremmat lukijani mitä ajan takaa, mutta toivon että ainakin joku saa tästä tekstistä jotain irti. Tosiaan vaikka itsellä olisi ylllinkyllin aikaa ja halua toteuttaa vaikka mitä. Ainakin minun kohdallani, asiat tuppaa turhain usein menevän ristiin ajan suhteen kavareiden kanssa. Saattaa olla että koko viikon olen tekemättä mitään ja kyselen kavereilta, mutta he valittelevat kiirettä. Sitten taas kun he kysyvät, olen itse yltäpäältä kaikkea muuta tekemistä. Olisin niin onnellinen jos olisin tajunnut ihan pienestä pitäen että kuinka arvokasta se aika on. 

Sorrun tähän itse ihan kokoajan, minua ärsyttää ihan älyttömästi kuinka kaikkeen on kiire. Lapsena on kiire oppia ja tietää kaikki, varhaisteininä on kiire päästä leiluista eroon ja mennä hengailemaan kavereiden kanssa pitkin kyliä, teininä on kiire olla aikuinen, nuorena aikuisena on kiire päästä koulusta töihin ja muuttaa omaan kotiin, aikuisena alkaa kiirehtimään perheen perustamista ja aikuisena alkaa odottamaan eläkettä, Samaan aikaan surraan edellisiä elämänvaiheita, kuinka se meni liian nopeasti ja kuinka haluaisi olla vielä se viaton, tietämätön lapsi joka on onnensa kukkuroilla uudesta pehmolelusta. Miksi ihminen ei vaan voisi olla niin yksin kertainen että, tässä on hyvä, eilen oli kivaa ja huominen tulee kun tulee. On hyvä haaveilla, mutta välillä huomaan etten minä osaa nauttia täysillä tästä hetkestä kun kiire valtaa ajatukset. Vaikka tosi asiassa, minulla ei ole kiire mihinkään. Halusin vaan muistuttaa itseäni ja tämän tekstin jaettuani niin ehkä joitain muitakin, että tämä hetki on korvaamaton, sitä ei saa enää koskaa elää uudestaa. Eikä mikään tule äin myötä vaan kaiken eteen pitää tehdä asioita että, ne saa saavutettua.





perjantai 16. lokakuuta 2015

292 - Valokarnevaalit 2015


Tiistaina tuli kyllä sellainen kulttuuri pläsäys, että ei hetkeen vastaavaa varmasti tule. Eli aamupäivästä mentiin poikaystäväni kanssa kiasmaan ja illalla vielä linnanmäelle valokarnevaaleille. Molemmilla oli ensimmäinen kerta kiasmassa joten oltiin vähän hukassa sielä. Mutta ku kassan kautta löydettiin itsemme toisiin kerroksiin, alkoi valaistua kuinka sielä kuljetaan. Sielä kyllä löytyi mielenkiintoisia maalauksia ja teoksia tissisaarista kouluihin. Suurin syy kuitenkin miksi juuri nyt eksyttiin kiasmaan, on mediassa hyvin paljon huomiota saanut tottelemattomuuskoulu. Siinä kun kierreltiin näyttelyitä, pääsimme viimeiseen kerrokseen jossa kyseinen näyttely oli. Suurimman osan olin jo netissä pyörivistä kuvista jo nähnyt. Mutta onhan se ihan eriasia nähdä ne kaikki omin silmin. Tosiaan siitä sitten logojen valistuksen jälkeen, mentiin syömään ja lintsille. Sielä aika meni hyvin nopeasti kuvaillessa ja valojen alla pussailussa. Yhdessä laitteessakin tuli käytyä, nimittäin maailmanpyörässä. Oli meinaa hienot maisemat, kun valot vaa hohti :)














torstai 10. syyskuuta 2015

291 - Kiitos näistä


Nyt voin sanoa että ärsyttää. Vaikka suhteellisen tietämätön olen niin tuntuu silti, että olen montaa suomalaista fiksumpi ainakin tässä asiassa... Eli voi vittu, anteeksi kielenkäyttöni mutta oikeesti haloo. Äänestetään porvari vatuusto ja odotetaan että ne parantaa vähätulosten asemaa ? Onks toi äänestys ihmisiin vaikuttanu sillee et "muutki äänestää nii mäki äänestän." tai "haha jytky, äänestän läpällä Soinia." vai miksi ihmeessä kertokaa se mulle ketä niitä äänesti ?

Jokatapauksessa eniten mua ärsyttää nää päättäjät. Eka saadaan hyväuskosii suomalaisii puolelle valehtelemalla ja sit tehään päinvastoin sitä mitä luvattiin ? Oikeesti. Tulee hirveen positiivinen olo asua suomessa, kun meijän päättäjät on luotettavii ku patologinen valehtelija. 

Tosin rahankäytöstä ja palkasta, en tiedä paljoakaan koska olen vasta 18-vuotta, opiskelija ja asun vielä vanhemmillani. Eli en ole kunnolla ollut työelämässä ja mulla ei ole ollut mitään perus palkkaa pitkiä aikoja. Mutta olen nyt viimeisellä vuodella lähihoitaja linjalla eli tarkoitus olisi päälle puolenvuoden päästä jo valmistua. Arvatkaa pajon huvittaa, kuulla että se paska palkka mihin olen valmistunut koulutus alani valinneena paskenee entisestään ? Jopa kohta sellaiseksi että sillä on oikeasti tiukkaa elää. Mulla ja varmasti muillakin on vielä unelmiakin mitä haluaisin toteuttaa itselläni ne on taiteen/luovuuden puolella (joka ei tule halvaksi/helpoksi), eikä koko elämää tehdä lähihoitajan töitä. Mutta jos noi kaikki leikkaukset mistä on puhuttu toteutuu, niin miten ihmeessä ihmisellä on varaa olla opiskelija ? Koska mitä oon kuunnellu mun luokka kavereita jotka elää nyt opiskeluajan tuilla, se on nyt jo lähes mahdotonta ilman opintolainaa. Haloo kuuluko hyvinvointivaltion toimia näin ? Joskus oon kuullu sellasen että tukien tulisi olla vähintään perustarpeiden mukaan laskettu. Mutta monilla kavereillaniki on silleen jo nyt että, he saavat vaikka esim. 500euroa kaikkia tukia kuukaudessa yhteensä ja asunnon vuokra on jo sen 450e. Että kuulkaas Sipilät ja Soinit eläisittekö te kuussa 50eurolla ? Ja niistä rahoista pitäisi vielä leikata ? Kai te ymmärrätte että kaikillä ei ole tukivertostoa, jotka voisi auttaa rahallisesti ? Sitten eduskunta yrittää itse osallistua talkoisiin antamalla viikon palkan koko vuodesta ? Viikko lomaa, ilman palkkaa ei varmaa tollasen abut. päälle 6000e/kk palkan jälkeen tunnu missään. Jos oikeesti mentäis reilulla vedolla ja ajateltais suomen parasta. Koko eduskunta uusiks tai sitte vähintää noitten joka palkasta se viikko pois Suomelle joka ikinen kuukausi. Eikä mikään mitätön yksi kerta mikä ei vaikuta minhinkään mitenkään. 

Palatakseni aikaisempaan, olen sitä mieltä et hei lähihoitajat. Miksi ette lakkoo ? Vaikka samanlailla kun eduskunta, viikon pois jos muutosta ei tuu. Katsotaan että täsmääkö palkka oikeasti työn tärkeyden ja vaativuuden kanssa ? Jotkut eduskunta ihmiset on valittanut palkan pienuudesta, mutta oikeesti mitä te sielä teette ? Istutte ja äänestätte oman mielenmukaan suomen asioista. Joo vaihetaan vaan paikkaa, jos ei kelpaa. Tulkaa te hoitaa ihmisii kuntoo, henkisesti ja fyysisesti. Kestää se kaikki itse, henkisesti ja fyysisesti ja saatte palkkaa siitä alle 2000e/kk. Voisin selittää tän vaikka kuinka pitkästi, mutta en enää ees jaksa. Tervetuloa Kreikan kohtalo, köyhiltä rikkaille. Suomihan pelastetaan juurinäin... Olen puhunut !

maanantai 31. elokuuta 2015

290 - Turisti matka 2015


Sellanen reissu tälläkertaa. Eli nyt ollaan kotiuduttu viikon matkasta Bulgarian kultahietikolta takasin Suomeen. Viikko meni ihan älyttömän nopeasti ja matkalla oli paljon huippu tyyppejä. Olin vaan itse aika väsynyt ja kaipasin omaa rauhaa, joten en kerennyt tutustumaan ihan kaikkiin, niin hyvin kun oisin halunnut. 

Koko viikon oli ihana sää, halpaa juomaa ja hyvää ruokaa. Mitä muuta voi loma kohteelta toivoa ? Tosin tämä voittomatka tippui vähän inhottavasti opiskeluiden päälle, joten nyt on vinot pinot tehtävää. Mutta en todellakaan kadu että lähdin matkaan. Päivät niissä maisemissa auringossa, yölliset kaupunki kiertelyt ja maailmanpyörä, erinlaiset ulkomaan baarit, kunnon shoppailut, uusiin ihmisiin tutustuminen ja rakkaan poikaystävän kanssa laatuaikaa. En vaan ymmärrä että miten olen vieläkin ihan järkyttävä albiino. Vaikka ainakin kolmena kokonaisena päivänä makasin tuolla 28 asteen lämmössä auringossa, niin tänään sai koulussa ihmetellä että olen silti lähes kalpein. Vaikka muut onkin istunut päivät koulussa Suomessa, 


maanantai 17. elokuuta 2015

289 - Mun lantio pyörii niinku J Lo


Huh ! 7 - 8.8 eli edellis viikonloppuna tuli weekend festareilla keinutettuu lantioo. Mun piti tosiaan päivittää tämä postaus jo tapahtuman jälkeisenä sunnuntaina. Mutta nukuin kokopäivän ja en edes muista mitä muita tekosyitä mulla olikaan. Viime keskiviikkona alko taas koulut, joten tää weekendit oli ihana irtiotto ennen loman loppua. Tosiaan harmittaa että oon kesällä ollu niin laiska päivittämään tänne blongin puolelle mitään. Mutta elossa ollaan ja mulla on ollut ihan huippu kesä, vaikka tosin aika laiska ja rahaton koska en ollut töissä (mikä oli tosin kyllä ihan omavalinta). Tekisi mieli luetella mitä kaikkea kivaa kesällä on tullu tehtyä, mutta veikkaan että teen siitä ihan kokonaan oman postauksen jos teitä kiinnostaa. Mulla on ollut ja on vieläkin vähän tämä kirjoitus motivaatio hukassa. Joten turha odottaa tänne ainakaan mitään aktiivista hetkeen. Mulla on kyllä pariltakin reissulta kuvia kone täynnä, että saa nähdä mitä niistä saa aikaiseksi. 

Just mainostin sitä kuinka koulut on alkanut, mutta arvatkaas ketä lähtee 22.8 eli lauantaina Bulgaariaan poikaystävänsä kanssa ? Minäää ! Tuli siis voitettua tämä amarillon turisti kilpailu Lohjalla. Elikkä viikon reissu johon kuuluu lennot, hotelli, aamupalat ja yhteiset ohjelmat. Matka oli valitettavasti vain yhdelle, mutta onneksi ihana poikaystäväni oli valmis maksamaan matkansa mukaan reissuun. Vaikka sielä varmasti on mukavia ihmisiä reissussa ja tulee tutustuttua paljon uusiin tuttavuuksiin. On romanttista ja turvallista kun on itselle rakas ihminen mukana. Varsinkin mun en ihan hirveesti ole ulkomailla käynyt ja en kertaakaan ilman jompaa kumpaa vanhempaani. Just tänään kävin hakemassa ison lehmä matkalaukkuni ja valmis pakkaamaan !